sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Pikkumaksi

Hupi kävi mittauttamassa itsensä tänään ja pääsi lopulta kolmen tuomarin syyniin, kun oli tuollainen rajatapauskoira. Kaikki tuomarit siis arvioivat Hupin 49-50 cm välille ja tuomioksi tuli pikkumakseus. Se on ihan loistavaa, kun Hupilla alkaa jo olla ikää kuitenkin, niin tää helpottaa mahdollista agin jatkamista pidempään, kun pääsee matalemmille (40-50cm) hypyille. 

Metkaa en vielä mittauttanut, kun alitajunnassa kytee pelko, että jos sen joku saakin pikkumaksiksi (vaikka se viime mittauksessa kuitenkin suht selvä medi oli). Joten kisaillaan nyt seuraavat vuosi-puolitoista vielä medeissä kun se kerran on sallittua.

keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Hupin hieronta

Hupi kävi tänään Suvilla hierottavana, ei kuulemma ollut juuri paikkaa mistä se ei olisi ollut jumissa. Lapojen seutu ja lanneseutu oli pahimmat, mutta etujaloista ei löytynyt mitään erikoista, joka ontumisia selittäisi. Hyvä toki niin! Nyt pari päivää lepoa ja sitten taas normaaliin arkeen, josko siitä koira saataisiin taas! Alkuvuodelle onkin sitten varattu jo molemmille hieronta-aika.


tiistai 28. marraskuuta 2017

Kuu-lumisia

Kuljen pettymyksestä pettymykseen yliväsyneenä ja aivottomana. Ihana vauva-arki ja koira-arki siis yhdistettynä!
Pari kk sitten oli vielä tilanne, että meille olisi voinut olla suunnitelmissa jopa kolmekin pentuetta seuravaan puolen vuoden sisälle, mutta lopputuloksena pari jo jäi pois ja kolmaskin on vaakalaudalla, kun urossuunnitelmat täytyykin vaihtaa lennossa. No onneksi on vielä toivottavasti pari kuukautta aikaa miettiä korvaavia suunnitelmia. Rankkaa, kun itsellä olisi hirmuinen tarve saada pentu itsellekin taloon, vaikka toisaalta ei varmasti yhtään haittaa tämän väsymyksen ja lapsiperhearjen sisällä, ettei se ole tässäjuurihetinyt. 

Hupi on ontunut nyt syksyn aikana vain kerran eikä siitä ole syytä selvinnyt, mutta luonnollisesti tää ainut kerta oli juuri ennen agilitykisoja, joten jäi sitten suosiolla kisat välistä ja katsotaan ensi vuotta sitten toivottavasti paremmalla menestyksellä. Metka on kisannut pari starttia, yhden hyvän melkein nolla-hylyn, johon oon tosi tyytyväinen ja pari kehnompaa hylkäystä, joihin en oo kovin tyytyväinen, toki niissäkin oli paljon hyviä osasia, pitäisi nyt osata tuijottaa niitä. Ei se auta kuin treenata lisää, hyvällä mallilla meillä oikeasti on asiat, kunhan uskallan vaan itse juosta ja luottaa koiraan ja ohjata huolellisemmin..

Kasvattirintamalta on kuulunut hyvää, Kovu eli T. Korvaläpät kävi luonnetestissä kivoin pistein ja kehujen saattelemana, hyvät harrastuskoiran pisteet kuulemma. Mimmi eli T. Kipa kävi terveystarkeissa, silmät ja polvet terveet ja luustokin kunnossa, niiden tuloksia vielä ootellaan. 

Hupin jälkikasvuakin kävi taas yksi Metkan sisarussarjasta kuvissa ja sielläkin A/A-lonkat ja 0/0-kyynärät. 

Koirat ovat treenanneet säännöllisen epäsäännöllisesti agia, tokojuttuja ja vähän rally-tokon alkeitakin. Kotona on treenattu esineen pitoa istualtaan ja Hupilla homma naksahti jo oikein hyväksi aiemmin syksyllä ja nyt Metkakin alkaa ymmärtää, että asia suussa voi istuakin eikä vain peruuttaa.

Tässä vielä jokunen kuva pikaiselta Ristiinan piipahdukselta viikon takaa.










maanantai 11. syyskuuta 2017

Metkan ekat agistartit

Metka aloitti viime kuussa agilityuransa saamalla heti ekasta startista voittonollan ja LUVAn, toinen meni sitten täysin plörinäksi. Käytiin kisoissa oikeastaan lähinnä katsomassa mitä kaikkea pitää treenata ja onhan tuota treenattavaa.. tuollakin radalla jo näkee, että koira on epävarma kontakteilla (pitäisi pysähtyä, mutta tulee läpi ja himmaa) ja vauhtikaan ei oo tapissa. Nyt Metkalla on sitten valeraskausoireita ja se ei kulje treeneissä oikeastaan ollenkaan, täytyy kehittää vaan jotain kivaa ja hauskaa pientä treeniä varmaan ensi treeneihin, ettei kaikki motivaatio tyystin lakkaa (meiltä molemmilta..).

Uutisia kasvattirintamalta ja muutakin

Mistähän sitä aloittaisi. No omista koirista vaikka ensin sen verran, että Metka kävi luustokuvissa, tuloksina A/A -lonkat ja 0/0 -kyynärät! Alla kuvat.


Hupilta tutkittiin samalla satunnaista ontumista (molemmat etujalat), mutta kuvista ei tälle selitystä löytynyt. Oli sitten parin viikon lepo ja viikon kipulääkekuuri, jonka jälkeen palattiin pikkuhiljaa normaaliin. Noin viikko siitä Hupi alkoi voimakkaasti ontua oikeaa etujalkaa (video), mutta se loppui oikeastaan seuraavaksi päiväksi (oletuksena joku onnettomuus, revähdys tai kolautus), mutta sitten taas palasi mietona rasituksen jälkeen levosta noustessa. Nyt on sitten vähän pohdinnassa, että mitä seuraavaksi. Tässä kyynärät ja olat kuvissa:



Kasvattirintamalta terveystarkeissa on nyt käynyt hattupennuista seuraavat:
Kellohattu lonkat A/A, kyynärät 1/0, polvet 0/0, silmät sarveiskalvon dystrofia
Knalli lonkat B/B, kyynärät 0/0, polvet 0/0, silmät ok
Kommandopipo lonkat B/B, kyynärät 0/0, silmät ok
Kultakruunu  lonkat B/B, kyynärät 0/0, polvet 0/0, silmät ok
Korvaläpät lonkat B/B, kyynärät 0/0 ja selkä oli kunnossa eli  LTV0, SP0, VA0

Viime vkl luonnetestissä kävivät Knalli ja Karvalakki eli nyt 4/7 on käyneet myös luonnetestissä. Molemmat saivat itsensä näköiset testitulokset:
Samassa testissä kävi myös Hupin tytär ja Metkan sisko Taigahaun Avulias Aamunlahja ja sai yhteispisteet 170+++, osa-alueiltaan lähes samat tulokset kuin emällään.

Sitten kasvattirintamalta niitä ikävämpiä uutisia, eli T. Korvaläpät eli Kovu sai nyt loppukesästä toisen epileptistyyppisen kohtauksen, ensimmäinen tuli lopputalvesta. Kohtaus oli epilepsialle tyypillinen ja eläinlääkärintutkimuksissa ei löytynyt muitakaan syitä selittämään kohtauksia.
Vielä tuoreempana tuli sitten T. Tuuliajon emännältä tieto Jukurin kilpirauhasen vajaatoiminnasta, joka selitti Jukurin kesäiset oireet ja ehkä senkin, ettei narttujen treffailu tuottanut tulosta, joka toki tämän tiedon jälkeen onkin nyt vain ihan hyvä juttu.

lauantai 22. heinäkuuta 2017

Metka 2v!

Metkulainen täytti tänään 2v! Onko se nyt aikuinen? Ulkoisesti se on kyllä nyt viimeisen puolen vuoden aikana kypsynyt, mutta muuten se on kyllä aika lapsonen vielä.. Otettiin sateen tauottua muutama tuore kuva päivänsankarista.




 Hupi kävi ke Timo Liuhdon koulutuksessa ja Metka eilen Elina Jänesniemen koulutuksessa.
Kirjoitin nää ylös Metkalle treeniehdotuksiksi:
- vauhtilähtöjä 1-2/pv yhdessä palkalle 2kk + aina treenien alkuun
- esteiden arvon kasvatusta tekemällä yhtä hyppyä palkalla
- valsseihin tuloa ansaesteiden kanssa
- naksuttelua radalla juuri kun koira kiihdyttää ja palkkaus siitä

Hupin kanssa pitäisi vahvistaa sanallista minusta irtoamista (esim. eteen-käskyä) sen rinnalle, että se tosi hyvin nykyään kääntyy miua kohden esteiltä.

perjantai 14. heinäkuuta 2017

Hupi 8v ja perheen kasvua

12.7. Hupi täytti jo 8 vuotta, ei voi ymmärtää että se on jo mahdollisesti elämänsä "ehtoopuolella". No onneksi edessä on toivottavasti vielä useampia hyviä aktiivisia vuosia! Tässä synttäriposeeraukset!




Metkakin täyttää kohta 2v ja otin siitäkin kasvukuvan pitkästä aikaa.

Tiistaina käytiin aloittamassa treenikausi parkkistreenien muodossa ja siellä pääsin kasvattamaan pentukuumetta, kun paikalla oli tällainen tuore Naavisemolainen.

Oma perhehän meillä kasvoi viime kuussa, kun synttärilahjaksi putkahti poika. 😄 Josko tässä nyt pikkuhiljaa päästään taas treenaamisen makuun, ensi viikolla on ohjelmassa sekä Hupilla että Metkalla ohjatut agilitytreenit ja elokuussa toivottavasti päästäisiin jo kisaamaan!

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Metkan juoksut

Metka aloitti 19.6.17 toiset juoksunsa, joten juoksuväliksi ekoihin tuli n. 9kk. Kunhan nää juoksut on juostu niin mennään sitten luustokuviin ja toivottavasti aloitetaan sitten agiura myös tuossa elokuun nurkilla. Metkahan mitattiin mediksi tuossa keväällä, joten päästiin kääpiökoiraluokkaan!

Yritän nyt aktivoitua, että blogi taas heräisi henkiin. Miulla kone tuossa päivittyi jokin aika sitten ja siitä johtuen ei oo nyt kotisivuillakaan ihan ajantasaista tietoa, kun pitäisi taas kaikki ohjelmisto kerätä kuntoon päivittelyä varten. Lisäksi meidän galleria hajosi tuossa jokin aika sitten ja uusi korvaava ei oo vielä ilmestynyt julkisuuteen vaikka onneksi kuvat nyt tallessa onkin. Mutta ollaan me siis hengissä kuitenkin tästä kaikesta hiljaiselosta huolimatta.



maanantai 19. kesäkuuta 2017

Minka 1.10.2004 - 1.6.2017

Viime vuoden puolella Minkan hammaskalusto alkoi olla taas huonossa kunnossa. Päätin, että isoon hammasremonttiin ei enää lähdetä, joten alettiin siis vain seurailla koska syöminen esimerkiksi alkaa sattua tai hampaat muuten liikaa vaivata eloa. Minkallahan todettiin viime rokotuksilla lievä sivuääni sydämessä ja parista edellisestä hammasremontista se sai myös jonkun allergisen reaktion, joten riski ettei sieltä olisi enää herätty oli myös ihan olemassa oleva. No lopulta hampaat alkoivat vaivata, joten viimeinen matka oli valitettavasti varattava, vaikka muuten Minka vielä hyvässä kunnossa olikin. Mieluummin kuitenkin ajoissa kuin myöhään.

Minka oli miun kasvukumppani koko aikuisiän, hankin sen muutaman kuukauden päästä omille muutettuani ja se kulki mukana monet muutot, erilaiset asumiset ja naimisiinmenot ja lasten syntymät. Se sopeutui aina loistavasti kaikkeen eikä sen kanssa ollut koskaan mitään ongelmia missään. Se oli sellainen maailman helpoin koira. Se rakasti ruokaa ja se tykkäsi tehdä miun kanssa yhdessä. Paimentaminen oli sen ehdoton suosikkijuttu. Vakavammassa "pilkunpäälle" treenaamisessa esim. toko-jutuissa se paineistui herkemmin, joten lopulta pysyttiin vain höpöjutuissa, joista se nautti kyllä koko ikänsä.

Minka sai jälkikasvua 8 pennun verran ja lapsenlapsiakin on jo 28 kappaletta! Ensimmäiset lapsenlapsenlapsetkin ehtivät syntyä ennen Minkan poismenoa maailmaan. Ihanaa, että Minkan geenit jatkuvat jälkipolvissa ja ihanaa että sain siitä tuon maailman parhaan Hupin.

Kiitos Miisu.











tiistai 7. helmikuuta 2017

Tyhjää täynnä

Niin siinä sitten kävi, että eilen ultrassa ei Pihkan mahasta elämänmerkkejä löytynyt, joten ei tule kevätpentuja taloon. Kyllähän tämä nyt aika lailla harmittaa, molemmat koirat ovat aivan
ihania ja niille jälkikasvua soisi. Eipä se kai auta kuin ryhtyä uusiin suunnitelmiin, ehkä joku vielä joskus toteutuukin.


Pihka ja Niksu