tiistai 18. lokakuuta 2016

Kevään pentusuunnitelmat

Kirjoitetaanpa nyt jotain alustavaa keväänkin pentusuunnitelmista, josko sitten oikeasti jo saataisiin toivottavasti pentuja pitkästä aikaa taloon! Toivossa on ainakin hyvä elää.

Tarkoituksena on siis astuttaa nyt syksyllä kolme vuotta täyttänyt Pihka (Katajaisen Elotuuli) keväällä 9 vuotta täyttävällä Niksulla eli Dimolin Niehkulla. Pihkan juoksujen oletettu ajankohta on vuodenvaihteessa, joten sillä aikataululla pennut olisivat luovutusikäisiä huhti-toukokuun vaihteessa.

Tässä toiveissa olevien vanhempien perustiedot:

Katajaisen Elotuuli "Pihka"
Silmät: 12/2015 Ei perinnöllisiä silmäsairauksia
prcd-PRA genotyyppi: B eli kantaja
Pompen genotyyppi: A eli Terve
Degeneratiivinen myelopatia: B eli kantaja
Väri: riistanvärinen
Lonkat: A/A (ind. 110)
Kyynärpäät: 0/0
Polvet: 0/0
Luonnetesti: +25p Laukauskokematon
Näyttelystä NUO ERI
Jalostustarkastus hyväksytty
ei aiempaa jälkikasvua


Dimolin Niehku "Niksu"
Silmät: 05/2015 Ei perinnöllisiä silmäsairauksia
prcd-PRA genotyyppi: a eli terve
Pompen genotyyppi: A eli Terve
Degeneratiivinen myelopatia: A eli Terve
Väri: musta vaalein merkein
Lonkat: B/B (ind. 99)
Kyynärpäät: 0/0
Polvet: 0/0
Luonnetesti: +99p Laukausvarma 
Näyttelystä AVO EH
Jalostustarkastus hyväksytty
1 jälkeläinen

kuvakaappaus Niksun luonnetestivideosta

Yhdistelmä koiranetissä (ss% 8. sukupolvea 1.84%)

Halusin Pihkalle sellaisen vankan ja vakaan uroksen, joka ei turhia hötkyile ja kompensoi Pihkan omaa keveyttä. Katsoin joskus Niksun luonnetestivideon läpi ja tykästyin siihen kovasti sen perusteella. Loppukesästä pääsin Niksua tapaamaan oikeastikin ja käsitykset vahvistuivat, kyseessä oli juuri sellainen uros kuin olin ajatellutkin, ja kun DM-geenitestin tuloskin tuli "oikeanlaisena", niin toivon kyllä kovasti, että yhdistelmä toteutuisi keväällä. Niksun suvussa on paljon koiria joista pidän, erityisesti olen halunnut käyttää jotain Maukan jälkikasvua jo pidempään ja Niksussa onkin paljon emänisäänsä olemuksessaan. Maininnan arvoinen on myös Niksun emänemänemä Dimolin Anuliina, joka kuoli tänä vuonna kunnioitettavassa yli 18 vuoden iässä. Olen tyytyväinen, että löysin Pihkan geenitestitulosten aiheuttamista rajoitteista huolimatta sellaisen uroksen, josta todella pidän ja joka täydentää Pihkaa erinomaisesti. Kiitos Niksun omistajille ja kasvattajalle Niksun DM-testauksesta!

Yhdistelmän taustoissa ei ole tiedossa mitään suurempia sairausriskejä. Jälkikasvussa voi olla prcd-pra:n ja DM:n suhteen kantajia (eli eivät voi näihin sairastua, mutta kantavat sairausgeeniä). Lonkkavikariskiä tässä yhdistelmässä hieman on, siis vaikka molemmilla vanhemmilla onkin terveet lonkat itsellään ja indeksien keskiarvo on reilusti yli sadan, niin uroksen siskolla on C/D-lonkat ja nartun puolisisaruksella on D-lonkat. Täysin riskittömiä yhdistelmiä on mahdotonta tehdä, joten tämä on nyt se tämän yhdistelmän "tietoinen riski". Koskaanhan ei tietenkään tiedä mitä tuleman pitää.

lauantai 1. lokakuuta 2016

Minka 12v

Niin ne vuodet vierii ja mummokoirasta alkaa tulla oikeastikin vanha. Sinänsä ikä ei vielä kauheasti olemuksessa näy, mutta käytöksessä jonkun verran. Minka mm. on nykyään erittäin ruokafokusoitunut eikä meinaa kyetä muuta enää ajattelemaankaan kuin että mistä ja keneltä saisi ruokaa. Se myös tässä yksi päivä karkasi ekaa kertaa ikinä, nimittäin kohti laavua, jossa varmaan oli jotain makkaranpaistajia.. Kesä oli sille myös jo selvästi rankempi kuin edelliset, selvästi kuumus vähän verotti vauhtia ja energiaa, mutta nyt syksyn viilennyttyä normi-Minka sieltä on taas onneksi kuoriutunut. Ei se tosin nyt meinaa tahtoa enää Metkan kanssa leikkiä, että en sitten tiedä oisiko se kuitenkin jostain kipeä vai eikö muuten enää vaan huvita. Pitää tarkkailla.



tiistai 30. elokuuta 2016

Pentusuunnitelmia

 Ja valitettavasti tämä astutus ei nyt sitten kuitenkaan onnistunut kaikista yrityksistä huolimatta. Joten mietitään Lunalle sitten uusia suunnitelmia ensi juoksuun ensi syksylle.

---------------------------------------------------
Kun poikkeusluvan myöntö nyt vihdoin kolahti kennelliiton suunnalta sähköpostiin, niin julkaistaanpa nyt suunnitelmat julkisuuteenkin.

Eli tarkoitus olisi astuttaa syksyn juoksusta jalostuslainaan tuleva narttu Luna eli Havukorven Piskuinen Pihta uroksella Lapinlumon Nirvana eli Miro. Oletettu astutusaika lokakuulla, mutta katsotaan koska juoksut oikeasti alkavat.

Yhdistelmä koiranetissä.  (ss% 8-sukupolvea 1,42%)



Havukorven Piskuinen Pihta FI45418/12
lonkat: B/A (indeksi 113) 
kyynärät: 0/0 
polvet: 0/0 (2/2015) 
silmät: terveet (11/2015) 
geenitestattu prcd-pra:n ja pompen taudin osalta terveeksi 
jalostustarkastus hyväksytty (8/2016) 




Luna on 4-vuotias ja sillä ei ole aikaisempia jälkeläisiä. Se asuu kotikoirana ainoana koirana, eikä sen kanssa ole harrastettu ihmeempiä. Sillä on kuitenkin vahva taistelutahto ja se on erittäin ahne, eli siinä voisi olla potkua myös harrastuksiin. Toiset koirat sitä vähän jännittää, kun sen kimppuun on jonkun kerran vieras koira käynyt ja ainoana koirana sen koirakielikään ei ole loppuunsa hiottua. Kuitenkin se meidänkin laumassa tulee hyvin kaikkien kanssa toimeen eikä haasta riitaa. Se ei pelkää ukkosia, ilotulituksia eikä ampumista.

Olen seurannut Lunan eloa pienestä ja oikeastaan ollut suunnittelemassa jo kasvattajansa apuna ko. yhdistelmää ennen syntymää ja matkassa Lunan emän Neekan astutusreissuillakin, joten sinänsä Lunan taustat ovat minulle hyvin tutut. Kasvattajansa kanssa tuli sitten puheeksi, että mitä jos jalostuslainaisimme Lunaa omistajiltaan ja tätä päädyimme kysymään onnistuneesti. Tämä on siis  yhteistyöprojekti Lunan kasvattajan kanssa, mutta pennut tulevat minun kennelnimelleni.








Lapinlumon Nirvana "Miro" FIN31970/04
Ei terveystarkastuksia. Uroksen isän silmät tarkistettu terveiksi vanhalla iällä. Vanhempien lonkkatulokset B/B ja C/A (ulkomainen lonkkatulos). Veli ja kolme puolisisarusta testattu terveeksi prcd-pra:n osalta ja emä pompen taudin osalta.
Näyttelystä H
Luonnetestattu loppupistein +95




Näin Miron itse ensimmäisen kerran luonnetestissä ja tykästyin siihen kovasti. Se edustaa  Suomessa nykyään selvästi harvinaisempaa sukulinjaa ja on itse terve 12-vuotias. Miro on elänyt kotikoirana ensin maalla ja myöhemmin kerrostalossa asuen, ilman mitään ongelmia elämänmuutoksissa. Se on luonteeltaan erittäin mukava, leppoisa vanha herra, jonka kanssa on saanut nuorempana taistella omat taistelunsa, mutta niiden jälkeen elo on ollut helppoa.



Yhdistelmään on kysytty poikkeuslupa (koska uroksella ei PEVISA:n vaatimia terveystuloksia) Lappalaiskoirat ry:n jalostustoimikunnalta ja Suomen Kennelliitolta.




ArvoOsasuoritusTulosPisteet
1-1ToimintakykyPieni-15
2+1aTerävyysPieni ilman jälj. jäävää hyökkäyshalua1
3+1PuolustushaluPieni1
4-1TaisteluhaluPieni-10
5+1aHermorakenneHieman rauhaton35
6+2TemperamenttiKohtuullisen vilkas30
7+1KovuusHieman pehmeä8
8+3LuoksepäästävyysHyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin45
9++LaukauspelottomuusLaukauskokematon

Yhteensä95




Toiveissa oleva pariskunta ensitreffeillä keväällä



maanantai 1. elokuuta 2016

Harrastava sijoituskoti etsinnässä

Muoks. Koti löytynyt!

Viikonloppuna nappasin matkaan Ikijään kennelistä suomenlapinkoiran narttupennun ja se etsii aktiivista sijoituskotia mieluiten Oulun läheltä. Myytti on taistelutahtoinen ja ahne pentu, joka tykkää tehdä ihmisen kanssa ja kohtaa uudet asiat vailla ongelmia. Ei mikään nössykkä vaan ärripurrivaihde löytyy ja virtaa riittää. Hyvin potentiaalinen harrastuspentu siis, joten siksi se kaipaisi myös aktiivisen kodin, jossa pääsee oikeasti näyttämään kyntensä.

Isä: Sydäntalven Ofelas eli Mörri
12-vuotias varmaluonteinen ja terve lapsiperheen koira
Yhdistelmä on tehty poikkeusluvalla, sillä isältä puuttuvat vaadittavat PEVISA-tutkimukset.

Emä: Majålkes Morsian eli Karra
Lonkat: B/B
Kyynärät: 0/0
Polvet: 0/0
Silmät: terveet (11/15)
prcd-PRA - genotyyppi : A, terve
Pompen testin tulos: terve
DM: terve
Agility: maksi3
Luonnetestattu +172, laukausvarma
mm. kansainvälinen muotovalio

pentu itse 
Ikijään Myyttinen eli "Myytti"
s. 8.6.2016
väri musta (silmälasein) 








Vanhempien kuvat lainattu Ikijään sivuilta: http://www.anvianet.fi/ikijaan/

tiistai 17. toukokuuta 2016

Metkan ma-treenit

Tehtiin muutama ratapätkä. Sinänsä ihan ok menoa, yhdellä pätkää meni vähän haisteluksi (epävarmuutta?), mutta muuten kivaa menoa.

Eka tehtiin poispäinkääntöä putkeen lähestyen hypyltä. Ekalla yrityksellä koirani sinkoili vielä yhden ekstrahypynkin ja siitä vasta putkeen, mutta ei se mitään, hyvä niin :D Tokalla yrittämällä oikein hyvä suoritus, sitten vielä kahden hypyn kautta ja ei ongelmaa, Metka fokusoi edelleen tosi kivasti.

Välissä tehtiin pussitreeniä omatoimisesti, kaveri oli pitämässä pussia vielä raollaan (eihän me näissä treeneissä olla tehty pussia ollenkaan ja omatoimisestikin ehkä vaan kerran) ja ei se Metka sitä nyt onnessaan suorita, mutta suorittaa kuitenkin. Lisää siis toistoja ja varmuutta vaan. Tehtiin myös pussiin lähestyminen hypyn ja putken kautta, mutta Metka oli päättänyt haluta putken väärään päähän ja rynni sinne väkisin miun selän takaa. Kaikkea sitä :D

Toinen ratapätkä oli sitten aika pitkä valssipyöritys: putki, valssi, hyppy, hyppy, valssi, hyppy, rytmitys, hyppy, putkeen ja rengas. Tehtiin myös toisenlaisenakin versiona jossa tehtiin loppukuviossa vähän muutoksia: putki, valssi, hyppy, hyppy, valssi, hyppy, valssi, hyppy, putkeen, persjättö ja rengas. (eihän tää toki mitään kerro kellekään ja itselläkään aavistusta enää viikon päästä mitä tapahtui, mutta kirjasinpa nyt kuitenkin :D )Loppupalkka oli valmiina ja Metka oisi vähän hingunnut sinne jo kesken kaiken, mutta suoritti kuitenkin kiltisti kaikki esteet. Mutta tästä varmaan tuli vähän sellaista epävarmuutta joka kostautui haistelemalla puolimatkassa. Metka tuli kuitenkin tosi kivasti ohjaukseen, suoritti renkaan tosi varmasti ja kiihdytti lopussa kohti palkkaa :P

Metka tekee nyt aivan selvästi ekoja juoksuja, se merkkailee jo aika paljon, eilenkin treenin välissä kävi puskassa nuuhkimassa toisten jälkiä ja pissasi pari kolme kertaa.

Eilen otin myös Hupista ja Metkasta poseerauskuvat.





tiistai 10. toukokuuta 2016

Pieni valmennusryhmäläinen

Niin se vaan meno meinaa muuttua agilityksi, kun treenataan Metkan kanssa nykyään valmennusryhmä-nimikkeen alla. Treenit on nykyään maanantaisin.

- Alkuun tehtiin omatoimisesti kolmesti kepit (6) ohjureilla. Eka kerta kiinni, että sain koiran oikeaan väliin (Metka olis halunnut kiivetä vieressä olevalle aalle ja jotain..), sit kaks hyvää toistoa irti lähettäen. Oikein lupaavaa!

- Radanpätkä, jossa koira putkeen ja siitä neljän esteen "suora" maaliin, jossa loppupalkka. Meni tosi hyvin ja Metka kyllä fokusoi mainiosti eteenpäin.

- Omatoimisesti tehtiin putki-rengas ja rengas-putki -yhdistelmät. Ei ongelmaa renkaan haussa ja putki imee hyvin.

- Radanpätkä, jossa suorana ensin hyppy, pituus, poikittain oleva hyppy jolle irrotus ja käännös ja siitä vielä hyppy ja putkeen. Ei oikeastaan ongelmaa tässäkään, tehtiin parissa palassa, tai olikohan niin, että ensin ilman loppuputkea, sitten putken kanssa ja vielä kolmas kerta niin, että putken jälkeen oli vielä yksi hyppy jatkoa. Irrotusta tuollaiselle käännöshypylle pitää vielä treenata ja tehtiin muuten ekaa kertaa persjättöjäkin nyt radalla eli tuossa ennen putkea ja onnistuihan ne :)

- Loppuun vielä radanpätkä, jossa kolme estettä kutsuna ja siitä valssin kautta jatkona vielä kaksi hyppyä lisää. Ei ongelmaa, mutta tässä Metkalla ehkä jo aavistus vauhtia hiipui vs. eka veto.

Lauantaina suunnataan sitten ihan koiranäyttelyyn. Metka ja Minka ja yhtä lukuunottamatta Metkan sisaruksetkin ja äiti ja oisko joku puolisisaruskin ollut tulossa. Ja luonnollisesti vesisade-ennustein..

lauantai 23. huhtikuuta 2016

hieronta ja Metkan agi

Torstaina koirat kävi Suvilla hieronnassa, Metka oli hyvässä kunnossa, lähinnä jotain pientä jumia ainakin takaselässä. Minkalla oli jumissa takaosa, rinta ja kallon takaosa, Hupilla koko etuosa oli paketissa ja siellä oli pari kunnon lukkoakin avattavaksi. Lisäksi sisäreidet oli tiukat.

Metkan agi perjantaina. 
-Tehtiin ekaa kertaa keppejä keppeinä etupalkalla tuplaohjureilla. Selvää ajatusta jo oli, vaikka jos koiraa kepeille haluaa lähettää tulevaisuudessa, niin pitää kyllä nyt alkaa käyttää sit kepit-komentoakin. 
-Käveltiin kokonainen puomi läpi naksutellen etenemisestä. Ei ongelmaa.
-2on 2offeja  puomilla, Metka meni sekaisin kun äsken oli saanut namia puomin päällä kävelemisestä ja tarjos sitä, mutta saatiin myös oikeaa asiaa esiin.
- Keinun paukutusta omatoimisesti, Metka kiltisti paukuttaa, muttei nauti siitä.
- 2on offin siirto keinulle, selvä ajatus asiaan löytyi.
- omatoimisesti tehtiin pari rengasta.

Jäähylenkillä bc-tyttöjen Nolla ja Skýr kanssa.




keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Paimentelua

Maaliskuun puolella käytiin viikonlopun verran paimentamassa Pellossa poroja ja vähän lampaitakin. Paikalla oli 6/7 Hupin toisesta pentueesta eli Metka ja sisaruksiaan. Kaikki oli tosi lupaavia paimenen alkuja, oli vahvaa laumanlukua, rohkeutta, kiertotaipumusta ja ääntäkin osa jo alkoi käyttää. Metkasta varsinkin tuli oikeasti aika hauska, kun sitä kehui haukkumisesta niin sehän vasta innostui ja alkoi tehdä ihan oikeasti jo hommia. Lampailla se kaarsi porukkaa kokoon luontevasti ja haukkui hitaille jökötyslampaille lisävauhtia. Hupikin kävi paimentamassa ja kivastihan se tekee, varsinkin kun en itse yritä sohlata omiani vaan annan sen hoitaa hommat.

Metkaa ja sisaruksiaan paimentamassa, kuvat Elina Seppänen
















Pari viikkoa sitten oli sitten se kauhulla odotettu poropaimennuskilpailu, jossa radalla oli tänä vuonna rata, jossa oli kaksi eri kokoista aitaa ja lisäksi kirnu. Poroja oli aidassa kymmenen ja aikaa radan suorittamiseen 15 minuuttia.  Kisa alkoi avaamalla veräjä keskimmäisestä aidasta  isoimpaan aitaan ja sen jälkeen porot kuljetettiin isoon aitaan. Koiran piti olla hallinnassa ja pysähtyä veräjälle eikä laukkoa porojen perässä korvatta. Koirakko odotti porojen rauhoittuvan isoon aitaan ja tämän jälkeen tarkoitus oli paimentaa ne takaisin keskimmäiseen pienempään aitaan.  Jos/kun porot oli saatu takaisin pienempään aitaan, veräjä suljettiin ja odotettiin paikallaan minuutin verran. Odottelun jälkeen käytiin avaamassa kirnun ovi ja koira lähetettiin kuljettamaan porot sinne. Sitten enää veräjä kiinni ja kisa päättyi.

Tehtävät sujuivat ihan ok, tuomarit olisivat selvästi halunneet nähdä selvemmin ja vahvemmin koiran tekemää itsenäistä ja suht vauhdikasta työtä ja sen omia ratkaisuja, nyt me tehtiin aika paljon hommia yhdessä ja rauhallisemmin, vaikka kyllähän siellä koiraa oli pakko irrottaakin poroja hakemaan. Lopputuloksena kuitenkin saatiin rata suoritettua ajan puitteissa ja sijoituttiin neljänsiksi 11. koirakon joukossa.

 Hupin kuvat nappasi Niina Laamanen.