lauantai 23. maaliskuuta 2013

Kiiran ja Lumin kanssa taas

Käytiin tiistaina ulkoilemassa Marian, Kiiran ja Lumin kanssa jäällä ja oli mainio keli ja mukavan vähän muita ulkoilijoita. Kuvia tuli räpsittyä tsiljardi (no siis joku melkein 1500, hups) ja koirilla oli kivaa. Erityisen hauskaa tuntui olevan Minkalla, joka innostui leikkimään Lumin kanssa oikein urakalla. Kiva kun kerrankin kelpas joku muukin leikkikaveri kuin Hupi. Hupi taas ei kauheasti Lumista innostunut, vaan yritti saada Kiira leikkimään kanssaan, mutta aina kun se meinasi onnistua, ilmestyi Lumi jostain ja Kiira alkoi leikittää sitä. Kova kohtalo siis Hupilla. No onneksi Minka riehkasi Hupinkin kanssa.. mikälie teini-ikäinen rouvaskoira.

No niihin kuviin siis, galleriasta löytyy enempikin taas kerran, mutta voi olla että tähänkin tulee aika paljon kun taas kohta innostun niitä laittelemaan.. näin varoituksen sanana jo etukäteen :D

Lumikin innostui lappalaiskoirien suosikkitalvilajista



ja kaatumatautia oli muutenkin liikkeellä




reilukerhosta hei, eli tassusta kiinni ja menoksi




kylkitaklaus




taistelu lelusta

voittaja


 kenguruja









Minkaa lapsetti












söpöläis-Pertti











flirtti



porokoirapallo



Lumi on jo venähtänyt ulos pikkupentumitoista

kivaa oli!


tiistai 19. maaliskuuta 2013

keltaa.. kultaa.. kermaa..

Jade oli meillä viikonlopun kyläilemässä ja Minka pääsi siksi aikaa hoitoon ja saamaan spesiaalihuomiota ja paljon ulkoilua :) Jade ja Hupi pääsivät vähän juoksentelemaan keskenäänkin tuossa pihalla ja ihan kivaa niillä tuntui olevan. Sisälläkin joku (minä) vahingossa kerran päästi ne nenäkkäin, mutta onneksi ne vaan heiluttelivat toisilleen häntiä ja siirtyivät kiltisti portin eri puolille käskystä :D Nimittäin kun viimeksi onnistuin tekemään tämän saman, niin tuli kyllä jonkin sortin rähähdys Jaden taholta.

Mutta tässä tätä kultaista energiaa kuvin. Alkaa se Jade vaan näyttää jo vanhalta koiralta..


kultaiset pihavahdit















maanantai 18. maaliskuuta 2013

ma-agit: kontakteja

Tänään treeneissä otettiin kontaktien välitarkistus ja tehtiin Hupin osalta treenisuunnitelmaa mitä sen kanssa pitäisi tehdä. Ohjelmistoon otetaan siis paljon toistoja siitä, että juostaan koko puomia, ite pysähdyn puolen välin tienoille ja Hupi menee yksin loppuun (namikippo oottamassa). Hupi tarvii siis varmuutta siihen, että se voi jatkaa yksinkin matkaa. Aa ongelmaa aletaan poistamaan sillä, että alastulon jälkeen maahan aletaan laittaa nami odottamaan siihen mihin etutassut tulee ja lisäksi myös namikippoa toki erillistreenissä. Mutta myös radalla aan alastulolle nameja, niin saadaan siihen rutiinia, että loppuun asti pitää tulla heti.

Omatoimitreeninä tehtiin maksimikorkuisia/-pituisia esteitä eli okseria, pituutta, rengasta ja muuria ja niillä kääntymisiä. Pituudella onnistuin muutaman toiston jälkeen saamaan koiralle traumat kun se pariin kertaan rymisteli pituuden päällä ja sitten ei suostunut tulemaan enää yli miniminipituudestakaan. No vähän palauttavaa treeniä, niin onneksi lukko saatiin auki ja koira uskalsi taas hyppiä yli pikkupituuden. Treenien lopuksi tein vielä yhden setin ensin pikkupituudella, sitten vähän pidemmällä suoria, sitten sillä semipitkällä kääntymiset ja loppuun vielä maksimipituisella suorat hypyt ja siihen jätettiin. Okseri oli tän pituusepisodin jälkeen Hupista vähän epäilyttävä, kun siinä oli oudot vaahtorimat, mutta ekan epäröinnin jälkeen ei ongelmia. Tosin ei tehty olleskaan kääntymisiä. Muurissa ei ongelmia eikä renkaassa.

Kyllä miä vaan tykkään tuosta koirasta!

SERTiä pukkasi

..eli kolmosluokka kutsuu!

Eilen kisattiin siis oman seuran vuoden ainoissa kisoissa kotihallissa ja ilmoittauduttu oltiin kahdelle agi-radalle. Ennen lähtöä jo päätin, että tänään ei kisata kuin tää eka rata vaan ja niin siinä sitten kävikin, että se nolla sieltä irtosi SERTin kanssa ja ens kerralla päästäänkin juoksentelemaan meitä tasokkaampien seuraan. Mutta harjoittelemalla sitä toivottavasti päästään joskus samalle tasolle itsekin..

Radan kootut selitykset: Yritin miettiä kovasti rataantutustumisessa niitä jarrutuksia Marin käskystä ja ihan kohtalaisesti niiden osalta sujuikin jos tuota tokavikaa hyppyä ei lasketa kun en muka ehtinyt jarruttamaan kunnolla, vaikka kun videolta kattoo, niin ihan hyvin oisin ehtinyt. Nyt koiraraukka sai sitten kärsiä eli mennä nenälleen. Oon tyytyväinen, että uskalsin tehdä persjätön tuohon hypylle ennen pussia vaikka ajoitus vähän pielessä olikin, mutta Hupi paikkasi hienosti :) Aa oli tuollainen tyypillinen murhekryyni-aa eli himmailu-huutokomennus-mallinen. Sille pitäis nyt saada tehtyä jotain. Puomiin oon supertyytyväinen, koska etukäteen pelkäsin kovasti sitä, kun testissä oli elektroninen kontaktintunnistus ja se piippaa ja viime kisoissa Hupi oli siitä varsin hämmentynyt. Mutta nyt meni tosi jees! Alkuun oltiin ekat jotka sai ylipäätään tuloksen, mutta lopulta pari nopsempaa meni meistä ohi (kontaktit ja tuo kaatuminen vähän söi meiltä ylimääräisiä..). Niin meiän loppuaika oli -4,73 ja nopeus 3,67 ja sijoituttiin siis kolmansiksi :)

Päivän plussat ja miinukset:
+ hyvä vauhti
+ päätöksien mukaan se nolla tuli siltä ekalta radalta
+ hyvät kepit
+ puomi ihan jees
+ uskalsin tehdä jotain itselleni epävarmempia ohjausratkaisuja
- no se jarruttaminen
- aan alastulo nyt vaan tökkii ja tökkii
- ollaan ens kerralla kolmosissa räpeltämässä (no vitsi vitsi, siellähän sitä sit kehitytään!)

"jostainhan ne sertitkin on hankittava"

tiistai 12. maaliskuuta 2013

agiliitelyä taasen

Tällainen oli eilinen treenirata. Me tehtiin rata suunnilleen näin: jarrutus kakkoselle, jarrutus kolmoselle, valssi neloselle, jarrutus kutoselle, jarrutus 11, 14:lle eka kokeilin pakkovalssia ja sit twistiä, siitä 15, jossa erinäisiä kokeiluja, parhaaksi osoittautui valssi, niin koira meni putkeenkin. Kokeiltiin myös rytmitystä ja puolivalssia, jotka kyllä molemmat toimivat myös, mutta en saanut koiraa kunnolla saatettua putkeen, kun kerkesin putken ohi ja koira pyyhälsi putkesta ulos väärään suuntaan niinkuin kuuluukin. Jostain syystä Hupi tarvitsi tuolle putkelle nimittäin kunnon viennin.. No rata jatkui siis niin, että koira matkaan putken toiselta suulta ja siitä puomille 17-hypyn kautta. Puomilta (puomit on edelleen aika surkeita hissutteluja) itse suht lähelle keppejä ja koiran lähetys sinne (ekalla kerralla meni innoissaan ohi, mutta sit haki jo ihan hyvin kaikki loput kerrat). Keppien jälkeen valssi ja jarrutus ennen 22 hyppyä, että sai koiran kääntymään oikeaan päähän putkea. Oisinko tehnyt puolivalssinkin ainakin ehkä? Putkelta sit keinulle.

Oon edelleen surkea jarruttamaan. Niin se vaan on. Siksi tääkin kuvaus keskittyy jarrutuksiin, kun niitä miun pitää opetella tekemään kunnolla. Heti kun jarruttelen hyvin niin koirakin jarruttaa hyvin, mutta kun unohdan niin koira on nenällään jossain kun "ai yrititkin tarkoittaa että tuonne".. huoh. 

No treeni oli oikein hyvä. Lopuksi tehtiin nimittäin vielä kisanomaista treeniä niin kauan, että kaikki teki nollaradat. Ja tehtiin sit kaikki kolmannella kierroksella. Meiän eka rata tyssäsi 11-hypylle (en jarruttanut ajoissa ja koira meni tuon numeroimattoman hypyn), seuraava 16 putkelle (ei mennyt) ja itseasiassa sillä kolmannellakin kierroksella kerittiin kyllä käydä kolmoshypyn jälkeen putkessa ja ottaa vielä alusta ja sitten se nollaratakin napsahti vihdoin :D Hyvää kuntoilua! nm. totaalisen läkähtynyt omistaja joka seisotti koiraa vikalla radalla hitusen kontakteilla ihan vaan että sai itse hengähdettyä.

La oonkin sitten talkoilemassa kotikisoissa ja su kisaamassa, sitä odotellessa :)

maanantai 11. maaliskuuta 2013

kuvapäivitys, osa 3

Viime perjantaina Terolla oli vapaapäivä ja aurinko porotti taivaalla, joten otin koirat ja kameran matkaan ja lähdettiin metsään ulkoilemaan kohti merta. Luonnollisesti kun jäälle asti päästiin, niin aurinko ei enää paistanut ja kun jäältä lähdettiin niin aurinko alkoi taas paistaa :D Mutta tuli räpsittyä kasoittain kuvia, varmaan enempi määrä korvaa laadun mentaliteetilla tällä kertaa, eli kauheita määriä. Koirat oli hienosti kuulolla ja tulivat kiltisti luo vaikka metässä tuli koirakin vastaan ja muutenkin pysyivät koko ajan hollilla ilman suurempia komenteluja, joten ilohan niiden kanssa oli kuljeskella pitkin metsäpolkuja ja jäätä. Onni on kaksi aikuista koiraa!

alkumatka kuljettiin ojaa pitkin
on ne aika ihanat!

rantaryteikön läpi jäälle

Hupin iloinen karvaton häntähuiska, joka on onneksi parantunut tosi hyvin


ehkä sieltä kuului jotain, koska mitään ei kyllä näkynyt. Saatiin siis koko jää ihan omaan käyttöön (ainakin siis siltä osin mitä näkyvyyttä riitti)

boing!
sinne nimittäin lensi.. KEPPII


ja Minka on aina Minka

keppikähinöitä







kaveria ei jätetä





aurinko löytyi!



kotimatkalla