sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Pikkumaksi

Hupi kävi mittauttamassa itsensä tänään ja pääsi lopulta kolmen tuomarin syyniin, kun oli tuollainen rajatapauskoira. Kaikki tuomarit siis arvioivat Hupin 49-50 cm välille ja tuomioksi tuli pikkumakseus. Se on ihan loistavaa, kun Hupilla alkaa jo olla ikää kuitenkin, niin tää helpottaa mahdollista agin jatkamista pidempään, kun pääsee matalemmille (40-50cm) hypyille. 

Metkaa en vielä mittauttanut, kun alitajunnassa kytee pelko, että jos sen joku saakin pikkumaksiksi (vaikka se viime mittauksessa kuitenkin suht selvä medi oli). Joten kisaillaan nyt seuraavat vuosi-puolitoista vielä medeissä kun se kerran on sallittua.

keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Hupin hieronta

Hupi kävi tänään Suvilla hierottavana, ei kuulemma ollut juuri paikkaa mistä se ei olisi ollut jumissa. Lapojen seutu ja lanneseutu oli pahimmat, mutta etujaloista ei löytynyt mitään erikoista, joka ontumisia selittäisi. Hyvä toki niin! Nyt pari päivää lepoa ja sitten taas normaaliin arkeen, josko siitä koira saataisiin taas! Alkuvuodelle onkin sitten varattu jo molemmille hieronta-aika.


tiistai 28. marraskuuta 2017

Kuu-lumisia

Kuljen pettymyksestä pettymykseen yliväsyneenä ja aivottomana. Ihana vauva-arki ja koira-arki siis yhdistettynä!
Pari kk sitten oli vielä tilanne, että meille olisi voinut olla suunnitelmissa jopa kolmekin pentuetta seuravaan puolen vuoden sisälle, mutta lopputuloksena pari jo jäi pois ja kolmaskin on vaakalaudalla, kun urossuunnitelmat täytyykin vaihtaa lennossa. No onneksi on vielä toivottavasti pari kuukautta aikaa miettiä korvaavia suunnitelmia. Rankkaa, kun itsellä olisi hirmuinen tarve saada pentu itsellekin taloon, vaikka toisaalta ei varmasti yhtään haittaa tämän väsymyksen ja lapsiperhearjen sisällä, ettei se ole tässäjuurihetinyt. 

Hupi on ontunut nyt syksyn aikana vain kerran eikä siitä ole syytä selvinnyt, mutta luonnollisesti tää ainut kerta oli juuri ennen agilitykisoja, joten jäi sitten suosiolla kisat välistä ja katsotaan ensi vuotta sitten toivottavasti paremmalla menestyksellä. Metka on kisannut pari starttia, yhden hyvän melkein nolla-hylyn, johon oon tosi tyytyväinen ja pari kehnompaa hylkäystä, joihin en oo kovin tyytyväinen, toki niissäkin oli paljon hyviä osasia, pitäisi nyt osata tuijottaa niitä. Ei se auta kuin treenata lisää, hyvällä mallilla meillä oikeasti on asiat, kunhan uskallan vaan itse juosta ja luottaa koiraan ja ohjata huolellisemmin..

Kasvattirintamalta on kuulunut hyvää, Kovu eli T. Korvaläpät kävi luonnetestissä kivoin pistein ja kehujen saattelemana, hyvät harrastuskoiran pisteet kuulemma. Mimmi eli T. Kipa kävi terveystarkeissa, silmät ja polvet terveet ja luustokin kunnossa, niiden tuloksia vielä ootellaan. 

Hupin jälkikasvuakin kävi taas yksi Metkan sisarussarjasta kuvissa ja sielläkin A/A-lonkat ja 0/0-kyynärät. 

Koirat ovat treenanneet säännöllisen epäsäännöllisesti agia, tokojuttuja ja vähän rally-tokon alkeitakin. Kotona on treenattu esineen pitoa istualtaan ja Hupilla homma naksahti jo oikein hyväksi aiemmin syksyllä ja nyt Metkakin alkaa ymmärtää, että asia suussa voi istuakin eikä vain peruuttaa.

Tässä vielä jokunen kuva pikaiselta Ristiinan piipahdukselta viikon takaa.










maanantai 11. syyskuuta 2017

Metkan ekat agistartit

Metka aloitti viime kuussa agilityuransa saamalla heti ekasta startista voittonollan ja LUVAn, toinen meni sitten täysin plörinäksi. Käytiin kisoissa oikeastaan lähinnä katsomassa mitä kaikkea pitää treenata ja onhan tuota treenattavaa.. tuollakin radalla jo näkee, että koira on epävarma kontakteilla (pitäisi pysähtyä, mutta tulee läpi ja himmaa) ja vauhtikaan ei oo tapissa. Nyt Metkalla on sitten valeraskausoireita ja se ei kulje treeneissä oikeastaan ollenkaan, täytyy kehittää vaan jotain kivaa ja hauskaa pientä treeniä varmaan ensi treeneihin, ettei kaikki motivaatio tyystin lakkaa (meiltä molemmilta..).